Eilen koitti se päivä, josta lapseni ja minä olemme haaveilleet pitkän aikaa. Vihdoinkin tuli se oikea hetki, jolloin pystyimme ottamaan perheeseemme uuden jäsenen. : )
9 viikkoinen Australianpaimenkoira, DANTE (aluksi maistelimme nimeä RUFFE, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä), sulostuttaa arkeamme tästä päivästä hamaan tulevaisuuteen. : ) Monina aamuina, kun viiden jälkeen tallustan tuttua lenkkipolkua, olen ajatellut, että voisi tällekin hommalle olla joku toinenkin tarkoitus kuin omien kilojeni karistaminen. Eihän pennusta nyt vielä lenkkiseuraa saa, mutta ei siihen kauaa mene. : )
Lasteni ilme oli sanoin kuvaamaton, kun eilen illalla tuo lutuinen karvakasa sylissäni tulin kotiin. He eivät meinanneet pitkään aikaan uskoa tätä todeksi. Olin saanut salaisuuden pidettyä heiltä täysin pimennossa, koska sitä vartoomisen tuskaa ei olisi kukaan kestänyt, kun en meinannut kestää itsenikään kanssa. Olin kuin pikkulapsi jouluaattoa odottaessa. : )
Ensimmäisen yön pentu nukkui neljään asti suht hyvin, mitä nyt pari kertaa heräsin kun oli mun hiuksissani kiinni tai pureskeli kättä... : ) Käytettyäni herran ulkona, ei uni enää tullut kummallekaan. Minä olisin mieluusti ottanut vielä hiukan torkkua, ilta kun tietty venähti pitkäksi uutta tulokasta ihaillessa, mutta nuku nyt kun toinen nakertaa korvaa tai muuten vaan pomppii päällä ylienergisenä... : ) Mutta eihän tällaiselle hellyyttävälle sydänkäpyselle voi suutahtaakaan. : )
Tämä päivä on painettu pihalla ahkerasti. Lapseni, jotka ovat viikonloppuisin hyvinkin aamu-unisia, olivat poitsun kanssa jo 7 jälkeen ulkosalla.
Välillä piti ottaa vähän päiväunosta, minunkin teki mieli, mutta kun satun valitettavasti kuulumaan niihin, jotka eivät unta päivällä saa, vaik kuinka väsyttäisi...
Ja sit taas ulkoilemaan kun päiväruoka oli syöty.
Tämä v-loppu menee meiltä kaikilta uuteen tutustumisessa, eikä mistään hommista meinaa minullakaan tulla mtn , mutta aikansa kutakin. : ) Olo on itellä ihan mahtava, vähän väsynyt, mutta onnellinen, niin kuin koko meidän perheellä!
Kommentit